
I. Johdanto PQQ: hon
Kemialliset ominaisuudet ja luonnolliset lähteet
Pyrrolokinoliininoni (PQQ) on kinoniyhdiste, jonka kemiallinen rakenne sisältää kolme karboksyylihapporyhmää ja kaksi kinonihappiatomia ja sillä on voimakas redox -aktiivisuus. Luonnollista PQQ: ta esiintyy laajasti maaperän mikro -organismeissa, tietyissä kasveissa (kuten vihreissä paprikissa ja kiivissä) ja käyneissä elintarvikkeissa (kuten Natto). Ihmiskeho ei pysty syntetisoimaan sitä itsenäisesti ja hänen on saatava se ruokavalion tai lisäravinteiden avulla [1].
Ruokavaliolisälomake
PQQ-disodiumsuola on stabiili, vesiliukoinen PQQ-muoto, jota yleisesti löytyy kaupallisissa lisäravinteissa, suositellulla annosalueella 10-20 mg\/päivä[2]. Sen turvallisuus on varmennettu useissa eläin- ja ihmisen tutkimuksissa ilman merkittäviä myrkyllisiä sivuvaikutuksia [3].
Ii. Tehokkuus ja tieteellinen näyttö PQQ: sta
1. Edistää mitokondrioiden biogeneesiä ja energian aineenvaihduntaa
Mitokondriat ovat solujen energiatehtaat, ja PQQ: n on osoitettu stimuloivan mitokondriaalista biogeneesiä aktivoimalla AMPK\/PGC -1 signalointireitti. Eläinkokeet ovat osoittaneet, että mitokondrioiden lukumäärä PQQ: lla täydennettyjen hiirten maksassa ja lihaksissa lisääntyi merkittävästi, ja energian aineenvaihdunnan tehokkuus parani[4]. Terveiden aikuisten kaksoissokkoutettu tutkimus havaitsi, että sen jälkeen kun täydennys oli 20 mg PQQ päivittäin 8 peräkkäisen viikon ajan, koehenkilöiden väsymys väheni ja kognitiivinen joustavuus parani, mikä voi liittyä parannettuun mitokondriaaliseen toimintaan[5].
2. Neuroprotektio ja kognitiivisen toiminnan parantaminen
PQQ voi tunkeutua veri-aivoesteeseen ja vähentää oksidatiivisen stressin aiheuttamia neuronien vaurioita. Eläinmallit ovat osoittaneet, että PQQ voi estää -amyloidiproteiinin (Alzheimerin taudiin liittyvä proteiini) neurotoksisuus ja edistävät vaurioituneiden neuronien uudistumista[6]. Ihmistutkimuksissa keski-ikäisiä ja vanhuksia käsittelevä tutkimus osoitti, että täydentäminen PQQ: lla (20 mg\/päivä) yhdistettynä koentsyymiin Q12 paransi merkittävästi muistia ja huomiota, ja vaikutus oli parempi kuin pelkästään koentsyymin Q10 käyttö[7].
3. Antioksidantti- ja anti-inflammatoriset vaikutukset
PQQ vaikuttaa kaksoisantioksidanttivaikutukseen reagoimalla suoraan vapaiden radikaalien kanssa ja aktivoimalla NRF2 -antioksidantireitti. In vitro -kokeet ovat vahvistaneet, että sen antioksidanttikapasiteetti on 50-100 kertaa C -vitamiinin kapasiteetti[8]. Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että täydentäminen PQQ: lla voi vähentää tulehduksellisten markkerien (kuten C-reaktiivisen proteiinin) tasoa ja sillä on mahdollinen suojavaikutus kroonisiin tulehduksellisiin sairauksiin (kuten sydän- ja verisuonisairauksiin)[9].
4. Immuunisäätely ja suoliston terveys
Alustavat tutkimukset ovat osoittaneet, että PQQ voi parantaa kehon immuniteettia säätelemällä Th1\/Th2 -immuunitasapainoa[10]. Lisäksi PQQ voi parantaa suoliston kasvistorakennetta edistämällä hyödyllisten suoliston bakteerien (kuten laktobacilli) lisääntymistä, mutta sen erityinen mekanismi tarvitsee edelleen lisävarmennusta[11].
Iii. Johtopäätös
Uutena ruokavalion lisäyksenä pyrrolokinoliinin kinonidisodiumsuola (PQQ) on osoittanut potentiaalista arvoa mitokondrioiden terveyden edistämisessä, neurologisen toiminnan, anti-hapettumisen ja immuunisäätelyn suojaamisessa. Nykyisellä tutkimuksella on kuitenkin edelleen rajoituksia: suurin osa todisteista tulee eläinkokeista ja pienimuotoisista ihmiskokeista, ja pitkäaikainen turvallisuus, optimaalinen annos ja sovellettavuus tiettyihin populaatioihin (kuten raskaana oleviin naisiin ja kroonisiin sairauksiin kärsiviin potilaisiin) on vielä tutkittava edelleen. On suositeltavaa, että kuluttajat käyttävät sitä kohtuullisesti ammatillisessa ohjauksessa, ja odotamme tulevaisuudessa suurempia kliinisiä tutkimuksia tarjoamaan voimakkaampi tieteellisempi perusta sen soveltamiselle.
Viitteet
- Kumazawa, T. et ai. (1992). Journal of Vitaminology. 38 (4), 209-218.
- CB et ai. (2013). Journal of Nutritional Biokemia. 24 (12), 2076-2084.
- Itoh, Y. et ai. (2019). Sääntelytoksikologia ja farmakologia. 103, 21-28.
- Chowanadisai, W. et ai. (2010). Journal of Biological Chemistry. 285 (1), 142-152.
- Nakano, M. et ai. (2009). Funktionaaliset elintarvikkeet terveydessä ja sairauksissa. 17 (4), 293-308.
- Zhang, JJ et ai. (2016). Neurokemiallinen tutkimus. 41 (5), 1135-1149.
- Takatsu, H. et ai. (2009). Lehti kliinisestä biokemiasta ja ravinnosta. 45 (1), 37-45.
- Stites, TE et ai. (2006). Biofaktorit. 28 (1), 33-41.
- Ihara, H. et ai. (2019). Antioksidantit. 8 (8), 316.
- Rucker, R. et ai. (2009). Biofaktorit. 34 (3), 191-199.
- Suzuki, O. et ai. (2016). Lehti Nutritional Science and -vitamiinista. 62 (4), 213-221.
Vastuuvapauslauseke: Yllä olevat tekstit ovat kaikki tieteellisestä tutkimuskirjallisuudesta ja Internetistä, eikä kansalliset arvovaltaiset virastot ole niitä arvioineet niitä. Tätä artikkelia ei ole tarkoitus diagnosoida, hoitaa, parantaa tai estää tautia. Jos rikkoutumista tai väärinkäsityksiä on, ota meihin yhteyttä. Kiitos.
